Onnellinen!

Se pelätty aamu koittaa, En oikeen tiiä mitä aatella, joten päätän olla aattelematta mitään. Oksettaa, tuntuu että itkettää jos ajattelen että se on kuollu taas, mutta hyvien uutisten ajatteleminenkin sas kyyneleet polttamaan silmien takana. Odotusaulan kello kulkee niin hitaasti, mies räplää kännykkäänsä ja välillä silittää mua. "Jännittääkö?" Ai että jännittääkö! Mumisen jotain vastaukseksi. Sitten päästään sisälle, en muistanutkaan että kyseinen terkkari on noin mukavan näköinen vanhempi rouva. Jutellaan jotain kuluneista viikoista ja edellisistä ultrista. Pliis, voitaisko mennä jo asiaan?!

Sitten alkaa ultraus. Onneksi nään jo heti että kyllä siellä on nyt muutakin kuin ruskuaispussi, vaikka sekin näyttää kasvaneen zoomauksesta huolimatta. "Kyllähän täällä sykekin on" terkkari sanoo, ja minä vielä värisevällä äänellä varmistan. Kyyneliä alkaa valua. Huh, se on elossa, ihanaa! ♡

Pieni (tässä kuvakulmassa aivan alienin näköinen) Kirppu vajaat 8 mm pitkä. Ja sydän läpätti niin hienosti. Niiden kaikenmaailman tuntemusten jälkeen. En vaan voi käsittää. Eka mittaus täsmäsi viikkoihin 7+0, mutta keskiarvoksi tuli kuitenkin 6+4. Se ei kuitenkaan oo mitenkään hälyttävää, kun kuulemma näin varhaisessa vaiheessa muutenkin vielä vähän vaikea mittailla, eikä se hedelmöittymishetkikään oo tietenkään selvillä. Nyt pitäisi sitten yrittää jo vähän rentoutua... Tuudittautua siihen, että kyllä se sydän siellä sykkii ja Kirppu kasvaa koko ajan. Taidan silti käydä jonkun paniikkiultran rv 10 tienoilla... Nt-ultraan on vielä niin kauan kuitenkin. Sen ajankohta selviää vasta ekan varsinaisen neuvolan (11.1.) jälkeen, kun sieltä laitetaan lähete ja aika tulee sitten mulle postissa.

Näillä fiiliksillä eteenpäin :) Nyt kun pysyt vaan siellä yksiössäsi ja kasvat terveeksi vauvaksi ♡

Sain siis jo äitiyskortin ja siihen tuollaiset hienot kannet!