Se siitä huolettomuudesta

Harrastin aggressiivista googlaamista ja seikkailin niin Wikipediassa, Solunetissä, Duodecimissä ja keskustelupalstoilla. Ei olis pitänyt. 

Tänään on ollut tosi normaali olo. Epäilyttävän normaali. Nännit on yhä arat, mutta rintoja ei "tykytä" samaan tapaan. Ei oo ollut yhtään etova olo, jomoja alamahassa kylläkin muttei kovia. Pelottaa... Vaikka tiiän että oireettomammat päivätkin on ihan normaaleja, mutta kyllähän ne valaa enemmän toivoa. Tosin luin tänään netistä (kannattipa kyllä...) että tuulimunaraskaudessa voi olla runsaastikkin voimakkaita oireita, hCG nousee normaalisti ja kohtu kasvaa. Voi että, antakaa tän olla normaalisti etenevä, oikea raskaus!

Oon myös murehtinut sitä kystaa. Musta se lääkäri puhui keltarauhasen ruptuurasta, mikä tarkoittaa siis repeämistä. Mutta eihän se mitenkään voi olla hyvä juttu, jos keltarauhanen repeää alkuraskaudessa? Sehän ylläpitää kohdun limakalvoa sellaisena, että se on hyvä alkaneelle raskaudelle. Että jos se puhkeaa niin miten käy raskauden? Löysin yhdesta Duodecimin artikkelista tämmöisen kohdan googlailtuani aikani: "Jos alkuraskauden aikana joudutaan poistamaan keltarauhaskysta ennen 12. raskausviikkoa, suositellaan progesteronihoitoa." Tämä yhdistettynä oireiden vähenemiseen oon enemmän ja vähemmän hädissäni, lienee ymmärrettävää. Ääh hemmetti, pitikö tän raskauden nyt mennä pilalle jonkun hemmetin kystan takia?!

Mutta ihmettelen kyllä, miksei lääkäri tarttunut tähän jo silloin. Kai se olis sanonu, jos raskaus ois tuhoon tuomittu? Oliko se kysta sittenkin vain kiinni keltarauhasessa, eikä itse keltarauhanen? Hitto, pakko soittaa huomenna sinne polille ja kysyä. En selviä muuten järjissäni perjantaihin asti mitenkään...