Kylläpäs taas jänskätti niin että meinasi oksennus tulla! Tämä erikoistuva oli sama kuin syksyllä, kun kävin keskenmenon jälkeen tuolla saamassa Mifenygen tyhjennystä valmistelemaan. Sen kanssa ensin hetki jutustelua, sitten eikun selälleen pedille ja jalat levälleen tuomiota varten. Onneksi heti kun lääkäri sai sen ultraussauvan paikalleen kuultiin huojentavat sanat "Juu kyllähän täällä nyt näkyykin!" Kohtu oli kasvanut ja siellä näkyi sikiöpussi ja ruskuaispussi hyvin. Laitan siitä nyt kuvankin, vaikka kovin on epätarkka. Tuossa kuvassa ruskuaispussi näyttää itse asiassa siltä kuin se ei olisi täysin ehjä, mutta mies sanoi että parempia kuvakulmiakin olisi ollut, mutta erikoistuva ei vaan osannut käyttää sitä konetta ehkä ihan täydellisesti. Mutta näkyy siitä kuitenkin jotain :) Tänään siis rv 5+4.
Kysyin huvikseni limakalvon paksuutta, ja se oli 2,8 cm. Se revennyt kysta näkyi edelleen oikeassa munasarjassa, mutta siellä oli myös se keltarauhanen, kun edellisessä tekstissä siitä sen mahdollisesta repeämisestä panikoin! En siis soittanut tässä välissä tuonne kun tuntui että kaikki on varmaan ihan hyvin, ja pian pääsisin kasvokkain juttelemaan. Vatsaontelossa oli yhä nestettä, mutta vähenemään päin se on. Sille ei siis tehdä mitään. Erikoislääkärikin kävi arvioimassa näkymät. Oli muuten ihanaa, kun erikoislääkäri kysyi onko tuosta otettu jo kuva, niin erikoistuva sanoi että "Juu, annoin sen jo isille." Toisti vielä itsekin tuon isille -sanan hieman naurahtaen. Kuulostipas se hassulle mutta samalla niin ihanalle :)
Tuota kuvaa oon jo katellut monta kertaa (ehkä vähän liikuttuneena), ja vaalin sitä kuin kalleinta aarretta seuraavaan ultraan asti. Nyt ei auta muu kuin koittaa rauhoittua ja rentoutua, uskoa että kymmenen päivän päästä 28.12. rv 7+0 nähdään pieni sydänkin jo jumpsuttamassa ♡ Kumpa kaikki menisi tällä kertaa hyvin loppuun asti, alkuvaikeuksista huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti