Varhaisten viikkojen piina

Ei tätä vieläkään usko todeksi eikä ymmärrä. Pelottaa ihan sikana. Alamahassa on siis tuntunut paineentuntua, kuumotusta, vihlomista, nippailua ja kaikkea mahdollista muutakin, ja varmaan nämä kaikki voi olla ihan normaalia. Viimeksi ei vaan tuntunut vielä tässä vaiheessa mitään... Mutta onko se sittenkin vaan hyvä merkki? Mahaa turvottaa ja tissit on vähän arat, mutta ei niin turvoksissa kuin eilen. Ehkä sekään ei oo vielä vaarallista, oireet kai voi vaihdella päivien mukaan. Ja ruskea tuhru jatkuu pyyhkiessä. En jotenkin yhtään uskalla innostua tästä, vaikka haluaisinkin. Haluaisin haistattaa sisäiselle pessimistilleni pitkät ja toivonkin, että mies pääsee vielä sanomaan mulle "Mitäs mä sanoin!", että olen murehtinut turhaan. Ehkä nää on vaan jotkut valemenkat yhdistettynä kohdussa tapahtuvaan myllerrykseen ja kohta helpottaa? Pliis, helpottaahan?

En uskalla ajatella elokuuta ja vauvan tuhinaa, mutta en uskalla ajatella uutta keskenmenoakaan. Kaiken pitäisi olla hyvin niin kauan kun kivut ei ylly sietämättömiksi ja vuoto ei ole runsasta. Mutta kun viimeksikään näin ei käynyt ja kesken oli mennyt silti. Miksi tämä muka nyt onnistuisi, kun epäilyttäviä oireitakin on?

Onneksi on kuitenkin jotain hyviäkin. Noitten tissituntemusten lisäksi tuntuu, että pissittää vähän väliä. Ja osa mahanippailuista vaikuttaa juuri niille hyville. Digi vahvisti aamulla raskauden, mutta jäin miettimään noita viikkoja, sillä viimeksi samoilla päivillä sain lukeman 2-3. Ovulaatioiden välillä ei kuitenkaan pitäisi olla suurta heittoa, jos tunnistin sen oikeaan aikaan tässä kierrossa. Tiedän kyllä, että ei raskaustesti oo luotettava mittari raskauden etenemisen arvioinnissa (etenkin kun olen lukenut netistä kokemuksia kyseisestä testistä), joten pitäisi varmaan jättää tuo loppu omaan arvoonsa. Aattelin tehä apteekin puikkotestin torstaiaamuna, ja katsoa onko viivat siinä vahvistuneet. Lisäksi soitan huomenna neuvolaan ja pyydän lähetettä hcg-mittaukseen. Pitäs vaan aatella, että oon raskaana kunnes toisin todistetaan!

Ainiin! Soittelin eilen neuvolaan ja pyysin päästä sitä kautta alkuraskauden ultraan. Semmoinen on nyt varattu 28.12 klo 8:30, ja ensimmäinen neuvola (jos siis ultrasta selvitään) on 11.1. Ultran aikaan pitäisi olla rv 7+0, joten toivotaan että tällä kertaa nähdään siellä pieni sydän sykkimässä. Voin vaan kuvitella sen ahdistuksen astua siihen samaiseen huoneeseen ja levittää jalat tuomiota varten, mutta mietitään sitä sitten tuonnempana. Kolme viikkoa on ikuisuus!