Huhuu, onko siellä vielä joku? Tää ajan kuluminen on jotain ihan älytöntä! En oo oikeen löytänyt aikaa enkä voimavaroja kirjoitteluun. Arki on kyllä kieltämättä aika haipakkaa nykyisin. Mie aloitin heinäkuussa keikkailemaan yksityisessä kotihoitoyrityksessä ja elokuun puolivälissä sitten yksityisessä vanhusten hoitokodissa. 11.9. alkaen oon tehnyt siellä täyttä listaa, ja oon siis lopettanut kotihoidossa käymisen. Tykkään työstä ja työkavereista tosi paljon. Sopimus on vuoden loppuun asti, siitä eteenpäin ei oo vielä varmuutta jatkosta yrityskaupan vuoksi. Tällä hetkellä oon tehnyt aamuja ja iltoja, mutta saa nähdä joudunko vielä yövuoroihin jossain vaiheessa. Mies on yhä päivätöissä, joten helpottaa tytön hoitoa. Myöskään viikonloppuisin sitä ei tarvi viedä mihinkään muualle hoitoon. Siiri aloitti siis 4.9. perhepäivähoitajalla lähellä mun työpaikkaa, ja siellä on mennyt ihan älyttömän hyvin! Alkuun tyttö kiukutteli illat kotona erossaoloa, mutta nyt ollaan jo kaikki selvästi totuttu tähän uuteen arkeen. Toki huomaa, että pieni takertuu muhun silti kotona ollessa entistä enemmän. Erossa olo kuitenkin menee hyvin, tyttö ei itke eikä kiukkua hoidossa, nukkuu siellä yhdet pitkät päikkärit ja syö hyvin. Nykyisin mennäänkin siis vain yksien päikkäreitten taktiikalla, illalla klo 19-19:30 nukkumaan ja yöt menee jo useimmiten vain yhdellä herätyksellä. Imetän yhä, ekan kerran annan tissiä siinä klo 4-5 aikaan etenkin jos oon menossa aamuun. Kotona tissitellään ahkeraan. Nyt muutamana iltana Siiri on nukahtanut ihan täysin omatoimisesti ilman itkuja omaan sänkyyn, kun oon imettänyt sen huoneen sijaan hämärässä olkkarissa, ja huoneessa laittanut sen suoraan sänkyyn toki hyvät yöt toivottaen :)
On se jo niin iso tyttö! 1v tuli tosiaan jo "aikaa sitten" täyteen, sanoja tulee ainakin ääti, iss, tiss ja tiitti. Osaa hienosti näyttää omia kehonosiaan pyydettäessä, yrittää pukea ja riisua ite, syö pääsääntöisesti ite sormin tai lusikalla, juo välillä muovimukista (ei-nokallisesta), tekee yleensä aamuisin pottaan ainakin kakan, juoksee etenkin sisällä, tanssii, pusuttelee, hassuttelee ja osoittaa jo omaa tahtoa. Ja paljon kaikenlaista muuta. Toisaalta arki on mukavaa tämmöisen toimeliaan tapauksen kanssa, toisaalta välillä oon ihan hermoraunio kun kaikki pitää levittää lattialle, "ei" kaikuu välillä kuuroille korville ja nauraen vaan toistetaan se asia, josta on kielletty. Pukeminen on aika urakka, kun tyyppi heittäytyy välillä makaronina lattialle eikä suostu yhteistyöhön. Tai sitten juoksee karkuun. Onneksi löysin Tripp trappiin valjaat viimein vaatehuoneen uumenista, sillä muuten Siiri koittaa koko ajan nousta seisomaan. Sohvallekin kiipeää jo ketterästi, mutta onneksi osaa jo tulla hienosti pylly ja jalat eellä alas :) Vauhtia riittää hyvässä ja pahassa, mutta tällaista kai tää elämä taaperon kanssa on!
Tässäpä tämmöinen pikainen koonti tämän hetkisestä elämästä meijän perheessä. Saa nähdä mitä kaikkea tää jännää ja uutta tää syksy tuo tullessaan! :)
 |
| Siskoni ottama kuva 1v:stä :) |
