Harmaata sumua

Semmoiselta kaikki on taas parina viime päivänä tuntunut. Kyyneleet polttaa koko ajan silmien takana, kaikki (siis kaikki) tuntuu vaan vituttavan, väsyttää, mikään ei huvita eikä mitään jaksaisi. Eikä tähän oo mitään syytä, sehän se tässä on hassuinta. Kaikki on hyvin. Niin mulla, vauvalla kuin meillä miehenkin kanssa. On sillä varmaan vaikeeta kattoo tämmöstä äksyakkaa... Varmaan tää johtuu suurimmaksi osaksi tästä fyysisestä olosta, joka on vaan niin raskas, tukala, hikinen, kivulias... Öisin en nuku kunnolla kun hyvää asentoa on hankalaa löytää, pissillä saa juosta sen sata kertaa, mielessä pyörii miljoona asiaa. Entä jos en tunnekaan sitä pakahduttavaa onnea ja rakkautta kun vauva syntyy? Entäs jos tässä käykin vielä huonosti, miten sitten jaksaisin elämässä eteenpäin? Riittääkö rahat, riittääkö mun maito, entäs jos meneekin yliajalle? Tällä hetkellä oon niin kypsä tähän raskauteen, että yliaikaisuus ois pahin painajainen. Haluaisin vaan että tää loppus pian. Mutta oonko valmis siihen kuitenkaan? Alkaa jo ärsyttää kun ihmiset hokee samoja asioita, kuten "koita nyt nukkua vielä kun voit", "nauti nyt kun saat vaan olla", "sitten kun vauva on siinä niin et voi enää tehdä sitä ja tätä ja tuota" jne. Joojoo, tiiän tiiän! Ei tartte lisätä tätä ahistusta hokemalla päivänselviä asioita, kiitos!

Kävin tänään terkkarin lähetteestä tk:ssa lääkärillä noitten alakerran vihlomisten takia. Otti varuiksi valkovuotonäytteen vaikka se vaikuttikin silminnähden normaalille, teki sisätutkimuksen ja katsoi vielä ultralla kohdunkaulaa. 4cm jäljellä, kohdun sisäsuu kiinteä ja kiinni, sisäsuu vähän auki mutta ei aiheuta jatkotoimenpiteitä eikä merkkaa sinällään mitään. Eli ei oo beibi vielä hetkeen tulossa, mikä sinällään tietenkin hyvä että vielä ei olla ees täysiaikaisia. Silti vähän pettymys kuitenkin. Haluaisin ultraan, jossa katsottaisiin vauvan kokoa mutta semmoiseen en tule pääsemään. Enkä varmaan ees synnytystapa-arvioon, koska kaikki on menny kuitenkin sinällään hyvin. Eli se on vaan sokkona mentävä kohti h-hetkeä ja koitettava elää tilanteen mukaan. Toivottavasti ei ole yhtä iso tapaus kuin äitinsä syntyessään (vasta!) 41+5 painaen 4200g...

Neuvoloita mulla on nyt viikon välein. Edellinen oli nyt keskiviikkona, ja olin riemukseni jopa vähän (700g) laihtunut viikon takaiseen käyntiin. Nojoo, tosiaan semmoset 4,5kg oli ehtinyt kertyäkkin tässä neljän viikon aikana, mutta siihen mahtuu juhannus, muutto, vauvakutsut ja kaikki. Rehellisesti sanottuna en oo jaksanu piitata syömisistäni yhtään. Oon vaan yrittäny selvitä tän kaiken härdellin keskellä suht selväjärkisenä, ja jos se tarkottaa BigMacin (tai useamman) vetämistä naamaan niin ok. Ja kun hyvä ruoka ja herkut nyt vaan sattuu olemaan ainut keino ees jotenkin rentoutua ja höllätä, kun en pysty purkamaan ahistusta ja stressiä lenkkipolulle, salille tai punkkupulloon. Nyt kun tilanne on rauhottunut niin koitan taas (kerran) ottaa itteeni niskasta kiinni. En haluis omalla syömiselläni kasvattaa mitään megavauvaa, vaikka sellainen ei sf-mitan mukaan olisikaan tulossa kun keski- ja yläkäyrän välissä mennään edelleen nätisti. Mutta muiden kokemuksia kuunneltuani en uskalla luottaa moiseen yhtään. Seuraava nla-käynti on taas ensi keskiviikkona, muistaakseni.

RR: 126/80 (124/83)

HB: 110 (130) -> rautalisä alkoi

SF: 33 (32)

Vauvan syke: ++

Liikeet: ++

Tarjonta: Rt

Turvotus: + (+)

Painon muutos: -700g (+1100g)

   Totaalisaldo: +14,2 kg

Vauvan pää oli muuten alkanut jo kiinnittymään alas, joten jotain edistystä sentään!

Rv 35+4

Babyshowerit!

Tasan viikko sitten lauantaina koin melkoisen yllätyksen, kun mulle oltiin järkätty babyshowerit :) Oli helteinen päivä ja käytiin miehen kanssa hakemassa Stokken Tripp Trapp (newborn ja baby -setteineen) sekä turvakaukalo ja telakka, joista oltiin tehty kaupat fb:n kirpparilla, ja olin niistä niin ilonen etten osannut epäillä mitään. Ihmettelin, miksi Ransu haukkui jo meidän ollessa vielä rapussa, kun yleensä se ei yksin ollessaan hauku kun me tullaan kotiin. Sisälle tultua kesti hetken tajuta, että sillä on kaulassa vaaleenpunanen tyllirusetti :D Olohuoneessa sitten oottikin aikamoinen porukka kaikkia ihania ja tärkeitä ihmisiä, 11 taisi kaikenkaikkiaan olla mukana ja muutama vielä "ajatuksella" kun eivät olleet päässeet fyysisesti paikalle. Muun muassa sisko ja mun hyvä ystävä oli tulleet ihan kotipaikkakunnalta asti (260km välimatkaa) tänne mun takia! Mies oli siis ollut ilmeisesti pääpiruna kutsumassa porukkaa, ja yks ystävä oli ottanut sitten vetovastuun juhlien suunnittelusta, muiden tietenkin osallistuessa. Tarjolla oli kaikenlaista hyvää ja saatiin vauvan kanssa paljon ihania lahjoja, joten en jaksa alkaa niitä kaikkia ees luettelemaan! Mun piti myös osata yhistää oikean lastenohjelman hahmot oikean ohjelman nimeen. Muuten vaan hengailtiin, syötiin ja juteltiin. Sisko ja ystävä poikaystävänsä kanssa jäivät sitten meille yöksi matkan vuoksi, joten iltakin jatkui vielä mukavasti porukalla :) Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen ja todella vaaleenpunanen päivä! <3 

Joo ja nuo kuvat on sitten ihan miten sattuu, kun tää pohja jumittaa taas... Mutta se ei ollu yllätys.

Niin ja nyt muuten rv 34+5 vetelee jo loppuaan :)