Päällisin muisto viime vuodesta on, että se oli elämäni paskin ja rankin tähän mennessä, eikä varmaan epäilystä mistä syystä. Tarkemmin sanottuna viimeiset puoli vuotta oli hirveitä, mutta ensimmäinen puolisko puolestaan ihan mukava. Se viimeisin nyt tietenkin jätti pahan maun suuhun ja polki kaiken hyvän alleen.
Mutta nyt en halua enää muistella sitä! Joulukuu loi valoa ja toivoa synkän syksyn päätteeksi. Tällä hetkellä näkymät tähän alkaneeseen vuoteen on niin jännittäviä ja ihania, että en uskalla ees aatella mitä kaikkea tähän vuoteen lopulta sisältyykään. Ettäkö tästä voisikin tulla meijän paras vuosi kahden rankan jälkeen? Raskaus, sairaanhoitajaksi valmistuminen ja vauvan syntymä. Ja siitä se ihanuus vasta alkaisikin. Lisäksi uskallan röyhkeästi haaveilla siitä, että mua kosittaisiin tänä vuonna :) Tärkeintä on toki että meistä voi tulla vanhempia ekaa kertaa, joten kihlausta pidän enemmänkin semmosena mahtavana bonuksena, joka tavallaan kruunaisi kaiken. Mutta ei makeaa mahan täydeltä kuitenkaan, joten toiveet keskittyy yhä siihen tärkeimpään ♡
Blogi keskittyy mielestäni vieläkin enemmän vauvan yrittämiseen, mutta toivon yrittämisen muuttuvan odotukseksi helmikuussa. Vielä en oikeen osaa tätä odotukseksi mieltää (enkä uskallakaan). Loppukesästä eteenpäin kirjoittelisinkin sitten vauva-arjesta ja sen tuomista mullistuksista. Hui, en uskalla ees aatella vielä mitään niin ihanaa mahdolliseksi! :) Kunhan nyt päästäisiin sinne asti, että saataisiin kuunnella ekaa kertaa vauvan sydän ääniä, joko kotona dopplerilla (jonka oon aatellut laittaa lähiaikoina tilaukseen) tai sitten neuvolassa.
Parempaa vuotta 2016 meille kaikille!
(Rv 7+4)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti