Järkyttävä keli. Hyvä kun aamulla päästiin autolla koululle, lunta oli tullut yön aikana valtavasti! Ja mähän siis vihaan lunta ja talvea. Noh, päivä meni ihan mukavasti kun sai olla vaan sisällä ja keskittyä oppariin, saatiin sitä parin kanssa taas hyvin eteenpäin. Kotiin tullessa hermot kiristyi jälleen, kun pentu oli päässyt eteiseen tekemään temppujaan, vaikka väliovi laitettiin muka kunnolla kiinni. Toinen koira oli paskonut makuuhuoneeseen (jossa se siis on silloin, kun ei olla kotona) päivän aikana. Ai että mä tykkään olla koiranomistaja näinä hetkinä.
Postissa tuli aika nt-ultraan, joka on vasta 8.2. kun viikkoja pitäisi olla 13+0. Eikai se auta kun odotella sinne, ompahan viikkoja jo ihan kivasti jos kaikki on vielä silloinkin hyvin... Dopplerin saapumisilmoitus tuli, ja käytiin hakemassa se ennen perhevalmennukseen menoa. Valmennuksessa oli ihan mukavaa, siellä oli peräti neljä muuta tulevaa isiäkin, vaikka mies ensin vähän huolehti onko se ainoa. Aiheena oli siis hampaiden hoito ja ravitsemus odotusaikana. Luentoa kuunnellessani tuntui todella hassulle, että siellä me vaan istutaan, muiden odottavien äitien ja isien keskuudessa. Olo tuntui vähän ulkopuoliselle, vaikka tihrustelin muiden mahoja, eikä monen muunkaan raskautta vielä erottanut ulospäin.
Kotona alkoi doppleripaketin purku ja kuumottava esivalmistelu. Päivän emmin yritänkö edes kuunnella, mutta kun sain kuulokkeet korville ja geelin mahalle tuli jotenkin levollinen olo. Minä aloitin, jossain vaiheessa olin jo löytävinäni laukan, mutta sykelukemaa ei näkynyt kännykässä. Sitten mies yritti ja saatiin välillä jo reilu 150 lukema näkyviin. Minä siirryin takaisin puikkoihin ja mies lähti antamaan koiralle ruokaa. Sitten se löytyi! Nopea, joskin hiljainen jumpsutus ja lukema 170-180 lyöntiä minuutissa. Oikeasti, kuulenko meijän vauvan sydänäänet?! Mieskin tuli kuuntelemaan ja kun sain käteni vakautettua ei lukema enää liiemmin pomppinut. Tallennettiin sitä kännykkään ensin reilun parin minuutin pätkä ja toinen minuutin pituinen, joka lähti jo jakoon parille läheisimmälle ystävälle sekä siskoille, jotka siis kaikki tietävät raskaudesta. Foorumilta vahvistettiin meijän tulkinta oikeaksi. Ja nyt se tallenne soi looppilla. Hän elää ♡ Vielä toistaiseksi ollaan kuitenkin menossa perjantaina ultraan, koska äitipolin ultraa joutuu vielä odottelemaan niin kauan. Olisihan se hieno nähdä, että pieni tosiaankin siellä voi hyvin :)
Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä on se tallenne sydänäänistä. Eikai tästä voi erehtyä, kun oma sykkeeni oli 68 luokkaa ja tuskin istukka antaisi tuollaisia lukemia ja ääniä? Kovin hiljasella on, mutta kun laittaa kuulokkeet päähän ja tarpeeksi volaa niin ihan hyvin kuuluu :)
http://soundcloud.com/unbornheart/siki-n-syd-n-ni-904
Rv 9+2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti