Pyhäinpäivä

Olisin halunnut lähtä hautausmaalle katsomaan kynttilämeriä ja sytyttämään yhden isomummolleni, vaikka hänen hautansa on satojen kilometrien päässä. Kinasteluksi meni sekin lähtö, joten jäi menemättä. Kun on eilen ollut iltavuorossa ja tänään herännyt vaille kuusi aamuvuoroon, jonka jälkeen käynyt vielä uimassa avustettavan kanssa, sitä on vaan aika väsynyt. Ei jaksaisi ylimääräistä säätöä, hälinää, vatvomista. Noh, itsepähän otin aamun keikan rahanahneuksissani. Mies teki vakiosiirtonsa eli aloitti mykkäkoulun, koska eihän asioita voi selvittää puhumalla. Sitä vaan odotetaan, että tilanne menee ajan kanssa ohi, eikä sitä sen jälkeen tarvitse enää vatvoa. Huoh...

On niin surullinen olo. En ole menettänyt ketään läheistä sitten vuoden 2008 isomummun kuoleman, mutta silti on niin ikävä. Tuntuu niin tyhjälle ja yksinäiselle, vaikka mies on kotona tälläkin hetkellä. Ikävä sitä ylpeää tunnetta, että pieni ihmisenalku kasvaa minun vatsassani. Yksinäiselle koska tuntuu, että olen ihan yksin tässä koko vauvaprosessissa. Tuntuu, että miestä ei kiinnosta mitä kierron vaihetta eletään ja mitä milloinkin tapahtuu. Olen yrittänyt olla tämän kierron raportoimatta, mutta sekään ei ole herättänyt hänessä oikein kiinnostusta. Turhauttavaa. Tämän päivän olen ollut aika varma siitä, että tämä kierto päättyy plussatestin sijaan verisiin kuukautissuojiin, ja sekös itkettää vaan lisää.

Sytytin kynttilän ultrakuvan viereen. Kuvassa mies näkee todennäköisesti vain pienen solumöykyn, jonka kehitys on lakannut. Minä näen meidän tulevan vauvan, joka on kuollut liian aikaisin. Tuntuu vähän tyhmälle itkeä jotain noin pientä, mutta ajatuksissani se ehti olla kuitenkin niin suurta. Ei minun tarvitse vähätellä omaa suruani ja verrata sitä esimerkiksi kohtukuoleman kokeneen suruun, sillä tämä on minun suruni. On niin järkyttävä kaipuu olla äiti. Onneksi on Jipun vanha depistelylevy, kynttilä, punaviiniä ja rulla vessapaperia. Kyllä pyhäinpäivänä saa itkeä. Aika sekavaa ja angstista tajunnanvirtaa, mutta muun muassa tällaisia tilanteita varten minä tämän blogin perustin.

Vierii kyynel, vierii toinen vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on
Musta kuin yötaivas pimeä