Kirjoitin joskus salattua blogia, joka oli oikeastaan vain oma päiväkirjani verkossa. Perinteisiä päiväkirjoja olen kirjoittanut elämäni aikana useita, koska joskus on vaan pakko purkaa ajatuksia paparille. Tai oikeastaan aika usein. Nykyisin perinteisen päiväkirjan kirjoittamisessa olen laiskistunut. Tuolla se kaapissa lojuu, mutta kirjoitan siihen vain hyvin harvakseltaan. Olenko tullut laiskaksi? Vai haluaisinko sittenkin jakaa ajatuksiani laajemmalle yleisölle? Olkoot miten vain, päätin nyt kokeilla tätä väylää tunteiden purkamiseen.
Oikeastaan keksin, miksi on niin vaikea tarttua tuohon entiseen päiväkirjaan. Se sisältää liian kipeitä muistoja, joita tulen selanneeksi aina uudelleen uutta merkintää raapustaessani. Exääni käsittelevät sivut olen jo repinyt pois ja hävittänyt. Niihin aikoihin en halua enää palata, koska siihen ei ole mitään tarvetta. On kuitenkin liian raastavaa lukea ajatuksia juuri siltä hetkeltä, kun elämässäni alkoi uusi aika. Kliseinen ilmaus, myönnän. Se on kuitenkin ihan totta, ja tämä uusi aika on vaikuttanut minuun paljon. Kauan haaveilemani raskaus, joka kuitenkin päättyi piakkoin starttiviivalta matkaan päästyäni. En ehtinyt edes tottua vauhtiin, joten äkkipysähdyksen jälkeen palautumisen luulisi olevan nopeaa. Se on kuitenkin osoittautunut paljon vaikeammaksi, kuin osaisin edes kuvitella. Tulen käsittelemään ainakin aluksi paljon keskeytyneeseen keskenmenoon liittyviä ajatuksia ja tunteita, sillä ne ovat olleet elämässäni läsnä päivittäin pian parin kuukauden ajan. Ja niitähän riittää vaikka muille jakaa, joten jaan nyt osa teille, hyvät mahdolliset lukijani.
Nyt piirrän mieleeni mindmapin ajatuksistani ja muhittelen sitä hetken, jotta sormieni on helpompi kirjoittaa se auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti