Nyt on menossa ensimmäinen varsinainen yrityskierto keskenmenon jälkeen, mutta lasken tämän silti jo yk 3:ksi. Ensimmäinen toi plussan muttei vauvaa, ja toinen oli tyhjennysvuodon jälkeinen kierto. Tämä on siis se "maaginen" yk 3, josta moni ilmeisesti raskautuu. Taikauskoista hömppää, mutta jotenkin luo toivoa. Otin tähän kiertoon ensimmäistä kertaa kokeiluun Raskauskeijusta tilaamani One Stepin ovulaatiotestiliustat, joita olen ahkerasti kuluttanutkin. Eilen tuli jo melkein plussa, mutta tämän päivän testit ovat näyttäneet vähän haaleampaa viivaa. Nähtäväksi jää, millaisia viivoja tikkuihin piirtyy huomenna. Ovulaatiotestien lisäksi tässä kierrossa apunani ovat olleet Multivitan raskaus -ja imetysvitamiinit (jo kesästä asti), Foliren -foolihappo 400mikrog sekä Rybb & Decker -greippimehu. Aamulämpöjä olen mitannut kierron alusta saakka ja parina päivänä ne ovat olleet laskusuuntaan, mikä myös liputtaisi lähestyvän oviksen puolesta. Valkovuotoakin olen koittanut seurata. Tänään kävin ostamassa vielä erillisen D -vitamiinilisän (20 mikrog) ja Gefiluksen maitohappobakteereja. Ajattelin ostaa pienen lääkedosetin seuraavalla apteekkikäynnillä... Myönnän, onhan tämä melkoista vouhkaamista, mutta nämä ovat niitä harvoja asioita, joihin voi pyrkiä itse vaikuttamaan. Loppu ei sitten olekaan enää omissa käsissä.
Olen yrittänyt olla stressaamatta tämän yrityksen suhteen, mutta se on kaikkea muuta kuin helppoa. Tämä haave vain on niin järkyttävän tärkeä ja vauvan kaipuun tuntee välillä jo fyysisestikin. Henkeä ahdistaa. Kohtua puristaa. Monet ovat sanoneet, että mikäs kiire teillä. Nuoria ihmisiä ja opinnotkin vielä kesken. Nauttikaa, kun saatte olla kahden ja mennä miten haluatte (käytännössä ei, koska koirat). Mutta kun on kerran jo saanut hetken elää siinä ajatuksessa, että meille tulee maaliskuussa vauva, jokainen viikko ilman raskautta tuntuu pitkälle. Nyt vatsani olisi jo varmasti pyöristynyt söpöksi pieneksi vauvamasun aluksi. Odottelisimme malttamattomina rakenneultraa, jotta saisimme nähdä taas pikkuisemme. Tietää kenties sukupuolenkin. Olisin onnellinen, ostelisin pieniä potkupukuja ja vertailisin vaunumalleja. Kohta alkaisin jo tuntea pienen liikkeet sisälläni.
Mutta tässä minä istun ja kasvattelen vain mahamakkaroitani, lasken kiertopäiviä ja mietin, milloin kannattaisi taas aktivoitua makuuhuoneen puolella. Olen tuntenut koko kierron ilmeisesti munasolun kasvamisesta johtuvaa juilimista alamahalla, mutta parina viimepäivänä se on vaan voimistunut. Hedelmällistä kipua.
Olo on ainakin vielä toiveikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti