Löysin tämän Johanna Kurkelan Ingrid -kappaleen. Itku tulee aina sitä kuunnellessa, sillä tulee niin mieleen keskenmenon jälkeinen suru ja epätoivo. Oli pakko kopioida kappaleen sanat tähän kokonaisuudessaan, sillä jokainen osio kolahtaa.
Onni on päätöksestä kii, täytyy piristyy, nousta ja pukeutuu.
Eikä saa jäädä vellomaan kaikkeen haikeaan niin että masentuu.
Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon.
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot
sille kuinka mä suistunut oon - pimeyteen.
Eikö niin, täytyy selviytyy, ei saa pysähtyy. Tää oli minun syy.
Kaikki muutkin kantaa taakkojaan,
nyt mun pitää vaan kuoreni kovettaa.
Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon.
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot,
sille miten uupunut oon.
Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan,
vaikken oikeesti henkeä saa.
Mä kyllä reipas tänään oon
vaikka melkein luovutan jo.
Miten reipas tänään oon
hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot
sille miten uupunut oon.
Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan
vaikken oikeesti henkeä saa.
Mä niin reipas tänään oon
Sä et nää, että matkalla oon - pimeyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti