Niin se taas vierähti pari viikkoa noin vaan! Kamala kun tuo harkka väsyttää ja tuntuu, että ei jaksa tännekään oikeen kirjotella. Jos nyt kuitenkin raapustelisin jotain puolivälin saavuttamisen ja rakenneultran takia :)
Maanantaina tuli siis täyteen rv 20+0. Potkuja tuntuu jo monta kertaa päivässä ja oon tuntenut niitä jo useamman kerran mahan päältäkin. Mies tunsi ekan potkun eilen! Tässä hieman puolivälipötsiä, joka on siis kuvattu aamulla. Todellisuudessa siis paljon, vähän melkeen pelottavan paljon isompi :D Ps. pikkusisko on aika heppahullu ja vietin pääsiäisen siis porukoilla.
Tänään oli sitten rakenneultra, jota ainakin mä olin oottanut mielettömästi. Aivot, sydän, selkäranka, jalat, kasvot ja sisäelimet tarkasteltiin ja kaikki näytti olevan kunnossa. Ultraava kätilö oli sama kuin viimeksi eli siis tosi mukava :) Kysyi halutaanko tietää sukupuoli ja kohta se sanoikin, että hänen silmäänsä vauva on tyttö! Asento oli otollinen ja siitä kuvakulmasta pojan vehkeitten olisi kuulemma pitänyt näkyä selvästi, joten hän ihmettelisi suuresti jos ne sinne jostakin vielä ilmestyisivät. Olisin kyllä ollut aika ihmeissäni, jos vauva olisikin paljastunut pojaksi, koska niin varma fiilis mulla oli tytöstä. Ja sitähän me kumpikin oltiin vähän toivottukin, eli tämä tieto oli erittäin mieluisa :) Sukulaisetkin on "vähän" innoissaan, etenkin miehen suku, sillä siellä puolella ei juuri tyttöjä ole syntynyt. Painoarvio oli pipon, reisiluun ja mahan mukaan 333g ja vastasi siis kolmea päivää pienempää, mutta nythän se kasvu vasta kiihtyy. Ehkä ihan hyvä, että neiti on tässä vaiheessa vielä siro eikä ainakaan "liian" suuri :) La ei kuitenkaan muuttunut.
Tämän parempia kuvia ei taaskaan saatu, koska tyttö pysyi itsepäisesti istukan takana piilossa. Vauhtia riitti siis siihen asti, kun olisi pitänyt vaihtaa asentoa parempaan, eikä se siitä nytkähtänyt vaikka kuinka koitettiin kuinka mahaa tökkiä ja heilutella. Tietenkin, ihan niinkuin viimeksikin! Mutta tärkeintä oli että kaikkien rakenteiden nähtiin olevan kunnossa :) Täytyy miettiä halutaanko käydä yksityisella joskus rv 26-28 tienoilla, että saataisiin sitten parempaa kuvaa. Ja oishan se nyt aika kauheeta ootella se about 20 viikkoa, ennenkuin vauvan näkisi seuraavan kerran! Toki toivois, että mitään huolestuttavia paniikkiultria ei äippäpolilla tarvitsisi tehdä.
Jotenkin tuntuu ihan uskomattomalle vieläkin. Vauvalla on kaikki hyvin, ja kaiken lisäksi meille lupailtiin sitä mun aina haaveilemaa pientä tyttöä. Miten meitä onkaan kohdannut tämmöinen onni? Eihän sitä enää oteta meiltä pois, eihän? Toivottavasti kaikki menisi nyt hyvin loppuun asti, ja saataisiin tyttö terveenä syliin elokuussa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti