Niin se vaan viikko taas vierähti! Viime viikko menikin tosi nopeasti, kun joka päivä oli jotakin menoa ja tekemistä. Tänään onkin sitten ihana huilipäivä. Meillä oli ihana ystävänpäivä eilen! Aamulla lorvittiin pitkään sängyssä ja söpösteltiin pitkästä aikaa. Kuunneltiin mitä leijonavauva puuhailee masussa, ja kovat bileethän siellä taas kuulosti olevan :) Totesinkin siinä sydänääniä kuunnellessa, että onhan tämä nyt erilainen ystävänpäivä kuin viime vuonna (vaikka ei siis edelleenkään muisteta mitä silloin tehtiin), ja vuoden päästä se vasta erilainen yp onkin. Meillä vois siis olla jo puolivuotias muksu ensivuonna tähän aikaan, älytöntä! Mutta palatakseni vielä eiliseen, kävimme siis suht uudessa paikallisessa ravintolassa brunssilla, ja oli kyllä erittäin maukasta. Vähän jäi viime tippaan päivän suunnittelu, ja ensin näyttikin että kaikki ravintolat on buukattu iltaan asti. Mies oli siis aijemmin viikolla yrittänyt jo varata meille toisesta paikasta brunssia, mutta se oli täynnä. Arvostan silti hirveästi, että se ees yritti järjestää meille jotain <3 Noh, minä ehkä vähän painostin, mutta ei sillä väliä ;) Syönnin jälkeen shoppailtiin mulle ekat oikeat mammafarkut, kahdet uudet (ja kuppikokoa isommat, wau!) rintsikat, alushousuja ja vauvalle parit söpöt raitapöksyt. Loppuilta köllittiin ja syötiin loput herkut kaapeista, koska mies taas kerran yrittää alottaa "terveellisemmän elämän".
Tasan 10 viikkoa sitten tein plussatestin. Nyt kun miettii ajassa taaksepäin niin onhan tuo äkkiä hujahtanut, vaikka aluksi tuntui ettei viikot juokse millään. Tasan puolen vuoden päästä on laskettu aika. Vasta? Enää! Nyt tuntuu, että siihen on ikuisuus, mutta oikeasti puoli vuotta menee tosi äkkiä. En kyllä vieläkään käsitä tätä. Mitä jos kaikki onkin vaan unta? Mutta ei, kyllä tämä taitaa olla ihan oikeasti tapahtumassa. Kipeät ja turvonneet tissit sekä ihan oikeasti kasvanut maha muistuttaa siitä päivittäin. Maha todellakin alkaa siis pömpöttää muustakin kuin läskistä tai turvotuksesta, joka on alkanut helpottaa. Painoa on tähän mennessä kertynyt kotivaa'an mukaan ehkä kilo. Ei pahasti herkutteluihin nähen!
Huomasin muuten tuossa äskettäin, että ihan kuin hailakka pätkä linea negraa menisi tuossa alamahalla, mutta ei siis vielä napaan asti. En oo kyllä varma näänkö vaan omiani, mieheltä varmaan turha kysyä kun se tuskin sitä huomaa. Senpä näkee sitten alkaako se siitä vahvistua. Jännää, netistä kun luin niin joillakin se kyllä on jo tässä vaiheessa tullut. Jossakin sivulla sitähän kuvattiin "poikaviivana" mutta mitä luin niin paljon sitä on tyttöjäkin odottavilla ollut. Ilmeisesti sen pituus voi enemmänkin kertoa sukupuolesta, koska tyttöraskauksissa se jatkuu yleensä rintoihin asti, mutta pojista se yltää vaan napaan. Noh, katsellaan :)
Ylihuomenna mulla on sitten se sokerirasitus, vähän jänskättää. Toivottavasti selviän siitä kunnialla (eli pyörtymättä tai oksentamatta) eikä tule neuvolasta motkotuksia arvoista. En tiiä jaksanko soitella niiden seulonnan riskilukujen perään, kun viikon päästä on kuitenkin jo neuvola. Niin ja semmoista vielä, että viime torstaina alko siis yhtäkkiä aivan jäätävä himo piimään, vaikka en oo sitä varmaan pariin vuoteen juonu ollenkaan! Tänäänkin piti käydä pari purkkia ostamassa jääkaappiin, nam :)
 |
| Tässä vielä kuva anopin neulomuksista, syksyä odotellen <3 |
Rv 14+0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti