Pieni kuperkeikkailija!

Tänään oli siis kauan odotettu ja jännitetty nt-ultra. Aamulla yökin jännityksestä eikä ruoka meinannut maistua, vaikka oikeastaan oli ihan luottavainen olo. Mukava kätilö kyseli ensin keskenmenneestä raskaudesta ja sitten miten tämä nykyinen on mennyt, ennen kuin alettiin kiikaroimaan pientä. Ja voi hurja miten se oli kasvanut! Näytti tosiaan jo ihan pienelle vauvalle, kova meno oli päällä niinkuin olin aatellutkin :) Saatiin nähdä kuperkeikka, peukalon imemistä ja viuhtomista. Kätilökin naureskellen koitti komentaa vauvaa pysymään paikallaa, että saadaan mitat ja kuvat otettua :D Crl oli hurjat 6,8 cm, niskaturvotusta 1,2 mm eli se oli hyvä lukema. Selkäranka, aivot, sydän, virtsarakko, munuaiset ja muut rakenteet näyttivät hyvältä, mitä niitä nyt tässä vaiheessa pystyy kattomaan. Napanuorassa kulkee kolme suonta niinkuin kuuluukin. Vitsit olin helpottunut! Niin helpottunut että meinasin purskahtaa itkuun, mutta vauvelin mutjuilu sai kuitenkin lopulta nauramaan. Tyyppi oli muuten kirinyt kiinni mitoissaan ja vastasi nyt 13+1, mutta laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu.

Ajatella, että meille voi oikeasti tulla vauva? Siis meille! En osaa käsitellä tätä vieläkään. Mutta olo on onnellinen <3 Miten tuollaista pientä kohtaan voi tuntea jo jotain näin suurta?

Niin muuten, mulla on viime aikoina alkanut vahvistumaan se selittämätön fiilis vauvan sukupuolesta. Se on vissiin niitä odottavien äitien yliluonnollisia kykyjä. Luulen nimittäin kovasti, että masussa majailee pieni poitsu :)