Pitkästä aikaa. Nyt jaksan istua alas sen verran, että kirjoitan muutaman rivin missä mennään. Nyt kun on aikaa, mutta en myöskään ole kuolettavan väsynyt ja jaksan istua hetken.
Masukuulumiset tietysti ensin. Nyt mennään jo (!) viikolla 12+4, ja tuntuu että kyllä tuo maha alkaa jo oikeasti pikkuhiljaa kasvaa. Sen verta kipeäkin on ajoittain ollut, että jonkinlainen kasvuspurtti kohdulla on ilmeisesti menossa. Onneksi jomotus ei kestä kovin pitkään kerrallaan, enkä oo siitä nyt jaksanut huolestuakaan. Samantyylistä se on kuin aina ennenkin, joten uskon sen olevan ihan normaalia. Sydänääniä ollaan kuunneltu edelleen joka toinen päivä, eli viimeksi tänään kotiuduttua. Siellä sitä kovasti liikuskellaan, kun välillä syke karkailee vähän väliä, ja välillä saadaan kuunnella monotusta :D Olisiko ollut viime viikkoa vielä kun huomasin ekaa kertaa kunnolla, että nää äänet ei oo kyllä peräisin suolistosta. Semmoinen kumahtava "dumps" kuului aina välillä, jonka kaveri ja äitikin on vauvan potkuiksi/ nyrkkeilyksi vahvistaneet :) Hassua kuvitella, kun ite en niitä kuitenkaan ite vielä tunne! Liiviostoksillekin pitäis lähteä kun alkaa vähän nää vanhat jo kiristää, jee! :D
Kotona on mennyt aika vaihtelevasti. Mun hermot on ollu todella kireällä jo ihan vissiin näitten hormonien takia, ja koirat on kirineet niitä entisestään. Aika kuoppaista on ollut siitä johdosta parisuhderintamallakin... Jospa se tästä taas tasaantuisi. Kovasti mies on kyllä odotuksessa mukana, ei siinä mitään.
Meillä oli tänään opinnäytetyöseminaari ja se meni hyvin :) Nyt ei olisi enää paljoa senkään suhteen jäljellä, pikkuviilailut ennen lopullista palauttamista ja sitten vielä kypsyysnäyte. Mahtavaa, että ollaan jo tässä vaiheessa!
Enää kolme yötä ultraan, ääks kun jännittää! Todennäköisesti seuraava teksti käsitteleekin sitten sitä... Toivottavasti saan tulla kertomaan onnellisia uutisia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti