Harmaata sumua

Semmoiselta kaikki on taas parina viime päivänä tuntunut. Kyyneleet polttaa koko ajan silmien takana, kaikki (siis kaikki) tuntuu vaan vituttavan, väsyttää, mikään ei huvita eikä mitään jaksaisi. Eikä tähän oo mitään syytä, sehän se tässä on hassuinta. Kaikki on hyvin. Niin mulla, vauvalla kuin meillä miehenkin kanssa. On sillä varmaan vaikeeta kattoo tämmöstä äksyakkaa... Varmaan tää johtuu suurimmaksi osaksi tästä fyysisestä olosta, joka on vaan niin raskas, tukala, hikinen, kivulias... Öisin en nuku kunnolla kun hyvää asentoa on hankalaa löytää, pissillä saa juosta sen sata kertaa, mielessä pyörii miljoona asiaa. Entä jos en tunnekaan sitä pakahduttavaa onnea ja rakkautta kun vauva syntyy? Entäs jos tässä käykin vielä huonosti, miten sitten jaksaisin elämässä eteenpäin? Riittääkö rahat, riittääkö mun maito, entäs jos meneekin yliajalle? Tällä hetkellä oon niin kypsä tähän raskauteen, että yliaikaisuus ois pahin painajainen. Haluaisin vaan että tää loppus pian. Mutta oonko valmis siihen kuitenkaan? Alkaa jo ärsyttää kun ihmiset hokee samoja asioita, kuten "koita nyt nukkua vielä kun voit", "nauti nyt kun saat vaan olla", "sitten kun vauva on siinä niin et voi enää tehdä sitä ja tätä ja tuota" jne. Joojoo, tiiän tiiän! Ei tartte lisätä tätä ahistusta hokemalla päivänselviä asioita, kiitos!

Kävin tänään terkkarin lähetteestä tk:ssa lääkärillä noitten alakerran vihlomisten takia. Otti varuiksi valkovuotonäytteen vaikka se vaikuttikin silminnähden normaalille, teki sisätutkimuksen ja katsoi vielä ultralla kohdunkaulaa. 4cm jäljellä, kohdun sisäsuu kiinteä ja kiinni, sisäsuu vähän auki mutta ei aiheuta jatkotoimenpiteitä eikä merkkaa sinällään mitään. Eli ei oo beibi vielä hetkeen tulossa, mikä sinällään tietenkin hyvä että vielä ei olla ees täysiaikaisia. Silti vähän pettymys kuitenkin. Haluaisin ultraan, jossa katsottaisiin vauvan kokoa mutta semmoiseen en tule pääsemään. Enkä varmaan ees synnytystapa-arvioon, koska kaikki on menny kuitenkin sinällään hyvin. Eli se on vaan sokkona mentävä kohti h-hetkeä ja koitettava elää tilanteen mukaan. Toivottavasti ei ole yhtä iso tapaus kuin äitinsä syntyessään (vasta!) 41+5 painaen 4200g...

Neuvoloita mulla on nyt viikon välein. Edellinen oli nyt keskiviikkona, ja olin riemukseni jopa vähän (700g) laihtunut viikon takaiseen käyntiin. Nojoo, tosiaan semmoset 4,5kg oli ehtinyt kertyäkkin tässä neljän viikon aikana, mutta siihen mahtuu juhannus, muutto, vauvakutsut ja kaikki. Rehellisesti sanottuna en oo jaksanu piitata syömisistäni yhtään. Oon vaan yrittäny selvitä tän kaiken härdellin keskellä suht selväjärkisenä, ja jos se tarkottaa BigMacin (tai useamman) vetämistä naamaan niin ok. Ja kun hyvä ruoka ja herkut nyt vaan sattuu olemaan ainut keino ees jotenkin rentoutua ja höllätä, kun en pysty purkamaan ahistusta ja stressiä lenkkipolulle, salille tai punkkupulloon. Nyt kun tilanne on rauhottunut niin koitan taas (kerran) ottaa itteeni niskasta kiinni. En haluis omalla syömiselläni kasvattaa mitään megavauvaa, vaikka sellainen ei sf-mitan mukaan olisikaan tulossa kun keski- ja yläkäyrän välissä mennään edelleen nätisti. Mutta muiden kokemuksia kuunneltuani en uskalla luottaa moiseen yhtään. Seuraava nla-käynti on taas ensi keskiviikkona, muistaakseni.

RR: 126/80 (124/83)

HB: 110 (130) -> rautalisä alkoi

SF: 33 (32)

Vauvan syke: ++

Liikeet: ++

Tarjonta: Rt

Turvotus: + (+)

Painon muutos: -700g (+1100g)

   Totaalisaldo: +14,2 kg

Vauvan pää oli muuten alkanut jo kiinnittymään alas, joten jotain edistystä sentään!

Rv 35+4

Babyshowerit!

Tasan viikko sitten lauantaina koin melkoisen yllätyksen, kun mulle oltiin järkätty babyshowerit :) Oli helteinen päivä ja käytiin miehen kanssa hakemassa Stokken Tripp Trapp (newborn ja baby -setteineen) sekä turvakaukalo ja telakka, joista oltiin tehty kaupat fb:n kirpparilla, ja olin niistä niin ilonen etten osannut epäillä mitään. Ihmettelin, miksi Ransu haukkui jo meidän ollessa vielä rapussa, kun yleensä se ei yksin ollessaan hauku kun me tullaan kotiin. Sisälle tultua kesti hetken tajuta, että sillä on kaulassa vaaleenpunanen tyllirusetti :D Olohuoneessa sitten oottikin aikamoinen porukka kaikkia ihania ja tärkeitä ihmisiä, 11 taisi kaikenkaikkiaan olla mukana ja muutama vielä "ajatuksella" kun eivät olleet päässeet fyysisesti paikalle. Muun muassa sisko ja mun hyvä ystävä oli tulleet ihan kotipaikkakunnalta asti (260km välimatkaa) tänne mun takia! Mies oli siis ollut ilmeisesti pääpiruna kutsumassa porukkaa, ja yks ystävä oli ottanut sitten vetovastuun juhlien suunnittelusta, muiden tietenkin osallistuessa. Tarjolla oli kaikenlaista hyvää ja saatiin vauvan kanssa paljon ihania lahjoja, joten en jaksa alkaa niitä kaikkia ees luettelemaan! Mun piti myös osata yhistää oikean lastenohjelman hahmot oikean ohjelman nimeen. Muuten vaan hengailtiin, syötiin ja juteltiin. Sisko ja ystävä poikaystävänsä kanssa jäivät sitten meille yöksi matkan vuoksi, joten iltakin jatkui vielä mukavasti porukalla :) Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen ja todella vaaleenpunanen päivä! <3 

Joo ja nuo kuvat on sitten ihan miten sattuu, kun tää pohja jumittaa taas... Mutta se ei ollu yllätys.

Niin ja nyt muuten rv 34+5 vetelee jo loppuaan :)

Masujumppaa!

Ajattelin vielä laittaa aiemmin tällä viikolla kuvatun videon, kun kerrankin sain kuvattua murun mylläämistä! :) Keskivaiheilla tulee rauhallisempi pätkä, mutta videon alussa ja lopussa on kyllä menoa. Voitte vaan kuvitella, miten hurjalle tuo tuntuu meikäläisestä :D Vauva pungertaa itteensä myös aikamoisesti kylkiluiden alle, joka ei tunnu niin kivalle... Kuvanlaatu näemmä kusee jonkun verran tänne siirrettynä, mutta kaipa tuosta saa selvän!

Hankintojen pyörteissä

Tänään on rv 31+5, eli kohta poksuu 32 viikkoa. Siitä on siis jo kohta kaksi viikkoa, kun "juhlittiin" masun kolmekymppisiä, vitsit että meni taas sekin aika äkkiä! Laitan heti tähän väliin kolmannen kympin masukuvaa, aika hurja pallo alkaa jo olla :D

Neuvolassa käytiin 8.6. eli 30+2. Kaikki oli muuten ok, paitsi sf-mitta ei ollut kasvanut yhtään edellisestä kerrasta, joka tosin oli ollut vasta kaksi viikkoa aiemmin. Terkkari ei ollut tästä moksiskaan, etenkin kun yläkäyrällä on menty tähän asti. Aavisteli, että kasvu jatkuisi nyt keski- ja yläkäyrien välissä, jota kyllä sopii toivoa... Mutta silti jäi vähän huoli päälle. Jos nyt seuraavallakaan kerralla kasvua ei ole tapahtunut yhtään tai tarpeeksi, niin sitten pitäisi mennä käypään äippäpolilla tarkemmassa kontrollissa. Mutta tämmöset notkahtelut on kuulemma normaalia. Seuraava neuvola on sitten 7.7. 34+3, sitä odotellessa...

RR: 117/77 (112/71)

HB: 130 (126)

SF: 28 (28)

Sydämen syke: ++

Liikkeet: ++

Tarjonta: rt

Painon muutos: +400 g/vk (+600 g/vk)

   Totaalisaldo +10,3 kg

Hankintojakin on tullut taas tehtyä, vaikka niitä oli tarkotus lähtä hankkimaan vasta tän remppa-muuttohässäkän rauhoituttua. Mutta en voi vastustaa tämmösiä löytöjä! Tori.fi on ollut ahkerassa käytössä ja sieltä tosiaan löytyi kaunis ja hyväkuntoinen pinnasänky (sis. muutama yön nukutut patja + petari), joka odottaa noutamista nykyisen omistajan luona. Haetaan se juhannuksen jälkeen, kun saadaan viedä se sitten suoraan uuteen kotiin :) Torin kautta löysin myös Philips Avent manuaalisen rintapumpun, joka oli suorastaan halpa mutta sitä on kehuttu. Ajattelin, että ehkä semmoinenkin olisi hyvä olla varuiksi, etenkin kun imetyksen sujumisesta ei oo vielä mitään hajua.  Oon myös ilmaissut kiinnostukseni itkuhälyttimestä, joka on saman merkkinen kuin rintapumppu mitä vain pari kertaa käytetty ja se on alkuperäiseen arvoonsa nähden tosi edullinen, mutta kauppa ei oo vielä varmistunut. Sit vielä tilasin Jollyroomista alesta reunapehmusteen (tietenkin vaaleenpunanen!) pinnikseen, jota kuumeisesti ootan. Ai niin, Skip Hopin hoitolaukkukin on tulossa postissa ja senkin on Tori-löytö, ainakin jos se on niin hyvä kuin myyjä anto ymmärtää (makso vain 5e + postit) :D Näistä hankinnoista kuvat tässä:

PS. Tulossa myös The Synnytysvalmennus 27.6. !

Viimeisen kolmanneksen kuulumisia

Monta viikkoa on kulunut hiljaiselossa, mutta kirjoittamiselle ei vaan kerrassaan oo ollut aikaa eikä voimavaroja. Onhan se nyt hirveä homma ottaa itseään niskasta kiinni ja istua koneen ääreen... Nojoo, ei siitä sen enempää. Aika on todellakin mennyt remontin, tavaroiden läpikäymisen (muuttoa aatellen), valmistujaisten, henkilökohtaisen avustajan homman ja raskaudenkin parissa tiiviisti, eikä luppoaikaa juuri oo ollut. Eilen yksi iso juttu saatiin kuitenkin päätökseen, ja nyt on taas hieman helpompi hengittää. Valmistuin siis eilen sairaanhoitajaksi, samoin kuin avomieheni :) Pidettiin kotona pienimuotoiset juhlat lähimmille perheenjäsenille koulun tilaisuuden jälkeen, mutta niidenkin valmistelu oli vaan yllättävän rankkaa. Ainakin näin kuumalla kelillä ja raskaana. Yritän laittaa enemmän valmistujaiskuvia sitten, kunhan saan niitä kuvaajana toimineelta siskoltani, mutta tässä kuitenkin yksi poseeraus :) Hurja miten äkkiä 3,5 vuotta lopulta hurahtikaan!

Viimeinen kolmannes pyörähti siis jo reilu viikko sitten käyntiin, mitä en oikeen meinaa vieläkään käsittää :o Nyt viikkoja on siis kasassa 29+2, eli maanantaina poksuu kolmannet pyöreät viikot! Vauva on mahassa tosi aktiivinen ja liikkeet alkaa olla jo aika epämukavia toisinaan, tuntuu että joku yrittää tulla väkisin mahanahkan läpi :D Touhukkaimpia on aamut ja illat, mutta meno on päällä muihin vuorokaudenaikoihin katsomatta myöskään sitä oonko liikkeessö vai levossa. Eilen käytiin illalla kaverin valmistujaisbileissä ja siellä rupesi väkisinkin naurattamaan, kun vetäydyin sohvannurkkaan ja tytöllä alkoi selvästi omat bileet: Maha nytky hetken aikaa ihan täsmälleen basson tahtiin :D <3

Hankinnat on vieläkin vaiheessa, koska ei viitsitä haalia tänne enää tavaroita ja remontti imee kaikki lainarahat. Tori.fi on mulla kuitenkin ahkerassa käytössä ja sieltä löydettiinkin tosi hyvät vaunut edullisesti! Just semmoset Brion Happyt mitä olin miettiny, koska ne vois olla meijän tarpeisiin kaikkein käytännöllisimmät, semmoset simppelit peruskärrit. Ne on ruskean sävyset ja suunnilleen kolmisen vuotta vanhat, mutta todella siistissä kunnossa. Ihanat! Ei olla raaskittu viiä niitä ees mihinkään säilöön, mahtuvat ihan hyvin tuossa aulassa olemaan. Niitä on niin kiva keinutella ohikulkiessa, ja ne muistuttaa siitä että vauva todellakin on piakkoin meijän luona :)

Kuva haalistaa värejä vähän.

Mitäs meillä onkaan lähiaikoina ohjelmistossa? 8.6. on jo seuraava neuvola, oon siis edellisen postauksen jälkeen yhesti jo neuvolassa ehtinyt käymään ja se oli viime viikolla. Se oli kuitenkin vaan semmonen "välikäynti", ja otettiin vaan perusmittaukset. Kaikki oli kunnossa ja uusi nuori terkkarikin tosi kiva. Kirjottelen sitten seuraavan neuvolan kuulumiset vähän tarkemmin. Ens viikolla pitäis varmaan myöskin varailla meille aikaa keskussairaalan synnytysvalmennukseen, kunhan miehen vuorot selviää vähän pitemmälle. Käääks, miten sekin voi jo olla niin ajankohtaista?! Perhevalmennukset on nyt takanapäin, mutta aattelin käydä jossain vaiheessa vielä lainaamassa vähän kirjallisuutta imetystä ja synnytystä koskien. Tasan kuukauden päästä on jo ensimmäinen äippälomapäiväkin, sitä ootellessa! :)

Lääkärineuvola

Huh, kaikki kunnossa! Lääkäri teki mun pyynnöstä sisätutkimuksen kun on noita kaikenlaisia inhottavia tuntemuksia ollut, mutta paikat on hyvin kiinni eikä merkkejä kypsymisestä ole. Painoa oli tullut maltillisesti, verenpaine hyvä ja sf-mitta 25cm, eli käyrällä mennään edelleen. Sydänäänet kuunteli myös ja kovasti neiti taas touhuili siellä ja sai siitä kehujakin :) Huomenna meen fysioterapeutille jos saisin vaikka tukivyön tuon selän avuksi, olisi ehkä helpompi touhuilla.

Etenkin kun touhuilla pitäis nyt tosissaankin jaksaa! Ostettiin siis perjantaina uusi isompi asunto :) Nyt sitten remppaillaan sitä, että saadaan sitä päivitettyä tähän päivään seitkytluvulta ja omaa silmääkin miellyttäväksi. Maltillisesti oon koittanut siellä auttaa, koska on kuitenkin semmonen tunne että haluan osallistua minkä kykenen. Siitä tulee vielä enemmän semmonen olo, että tää on meidän oma. Että tekemistä riittää! Oon myös neljä kertaa viikossa avustettavan kanssa, niin saa ees jonkinlaisia tuloja. Pienet valmistujaiset perheelle aijotaan myös pitää koulun juhlien jälkeen 31.5., joten tarjottaviakin pitäisi alkaa pikkuhiljaa suunnitella. Niistä nyt ei kuitenkaan tarvitse stressata sen kummemmin, kun läsnä tulee olemaan vaan läheisimmät ihmiset (eikä nekään siis toki kaikki). Sitten isommat valmistujaistuparit järjestetään, kunhan ollaan saatu uusi koti rempattua ja asetuttu sinne :)

En oo muuten tainnut vielä kirjoitella tänne, että ollaan luovuttu meijän saksanpaimenkoirasta muutama viikko sitten. Sille ei vaan ollut enää (eikä alunperinkään) tarpeeksi aikaa ja hermoja ja osaamista kouluttaa. Se teki meillä tosi paljon tuhoja ollessaan yksin vaikka mitä yritettiin. Ei olisi enää talous eikä parisuhdekaan sitä kestänyt, ja vaikeammaksi olisi vaan mennyt vauvan myötä... Kasvattaja otti sen onneksi ilmeisen hyvillä mielin takaisin itselleen, ainakin toistaiseksi. Siellä se on hyvä olla, paljon tilaa temmeltää, koirakavereita sekä osaava ja motivoitunut kouluttaja, joka on täydellä sydämelllä mukana. Olihan se luopuminen vaikea ratkaisu ja kova paikka etenkin miehelle, mutta näin on paras kaikkien kannalta, sekä meidän että koiran. 

Että tämmöstä tänne rv 26+1!

Isyydentunnustus

Käytiin tänään siis siellä neuvolassa hoitamassa virallisuudet pois alta. Mies tunnusti isyyden ja mä vahvistin sen (hah, olipa jotenkin typerä homma) ja allekirjoitettiin vielä yhteishuoltajuuspaperitkin. Ompahan nekin nyt tehty! Onneksi terkkari hoiti homman ihan mukavasti kun oon kuullut, että ennen lastenvalvojalle tehty "tunnustus" on osannut olla aika kiusallinenkin juttu kuulusteluineen. 

Positiivinen ylläri oli, että terkkari ehdotti että voitaisiin ultralla vilkaista vauvaa. No mikä ettei, tyttöä ei voisi kyllä liikaa katsella :) Onhan se masiina niin antiikkinen rousku kun olla ja voi, mutta tyttö näytti voivan hyvin. Lapsivettä on tarpeeksi ja neiti oli ainakin nyt raivotarjonnassa kovasti potkutellen. Varmaan ehtii vielä kääntyilemäänkin, mutta toivottavasti muljahtaisi sitten kuitenkin takaisin hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Sydänäänet oli hyvät ja painoa oli tullut vaan 100g/vk! Punnitus oli aika ylläri ja tuolilta vaa'alle kävellessä ehdin jo miettiä selityksiä vapusta ja muusta, mutta onneksi painoa oli tullut nyt paljon maltillisemmin. Verenpainekin oli hyvä. Eilen kävin siellä sokerirasituksessa toista kertaa ja vältyin jälleen raskausdiabetekselta, huh! :)

Tästä on hyvä taas jatkaa! Ihanan aurinkoisia päiviä ollut ja toivottavasti nää kelit jatkuu vaan :) Perjantaina onkin tiedossa aika iso juttu meijän elämässä (joka ei liity siis varsinaisesti raskauteen), mutta siitä en vielä kerro sen enempää ;)

RR: 122/80 (127/81)

Sydämen syke: +

Liikkeet: ++

Tarjonta: rt

Painon muutos: +100g/vk (+700g/vk)

   Totaalisaldo +7,8kg