Ensimmäinen nimipäivä ja kuulumisia

Onnea Siiri! <3 

Vuosi sitten tuntui ihan hassulle, että meillä olisi pian oikeasti Siiri -tyttö. Se Siiri, josta olin niin kauan haaveillut. Reilu viikko sitten tyttö täytti 10kk ja otti ensiaskeleensa muutama päivä aikaisemmin, ihan uskomatonta! Nyt kulkee jo ihan kivoja matkoja sisällä omatoimisesti töpötellen ja seisahtuu välillä paikalleen, mutta tasapaino pysyy hienosti. Meijän vauva kävelee! Tuo "vauva" tuntuu kyllä sanana jo niin kaukaiselle, kun ei tuossa oo enää oikeen mitään vauvasta muistuttavaa jäljellä. Kohta pitää ihan oikeesti alkaa suunnittelemaan niitä 1v -synttäreitä. Apua, ei tää vauvavuosi voi olla jo näin lopuillaan!

10kk neuvolassa mitat oli 8745g, 72cm ja py 43,5cm. Seuraava onkin sitten se 1v -käynti 15.8. eli lasketun ajan päivänä. Haikeaa, mutta samalla niin jännittävää tää kaikki kasvaminen ja kehittyminen, kuten oon useaan kertaan maininnutkin. Tosi ristiriitaista. Samalla kun nautin hirveesti tästä nykysestä arjesta hyvin nukkuvan (wohooo!!), leikkisän ja taitavan esi-taaperon kanssa tuntuu ettö vauvankaipuu alkaa nostella päätään yhä useammin ja useammin. Kroppa viestittelee, että eikö olisi jo aika uudelle pienelle tuhisijalle. Kaveripiiriimme on tulossa tälle syksylle peräti kolme vauvaa, joten vauvahuuruilta ei voi välttyä. Mutta samalla joku tuolla pääkopassa koittaa pitää ohjakset käsissään, muistutella miten mukavaa elämä on nyt ja realisoida sillä, mitä kaikkea haastetta uusi vauva taas toisi mukanaan. Enää ei voitaisi Ollin isyysloman aikana vaan pötkötellä päivät pitkät vauvaa nuuhkutellen ja ihastellen, tai istua rauhassa imetysmaratonien aikana sohvalla Netflixiä kuluttaen ja herkkuja mässäten. Pitäisi pyörittää tätä muuta arkea samalla. Puhumattakaan siitä, miten raskausaikana kykenisi lepäämään, jos (kun?) päivät menisivät töissä ja äitiysloma Siirin kanssa touhottaen.

Niin tosiaan, oon nyt kahden firman keikkalistoilla jos vaikka sattuisin saamaan joskus töitä sopivasti Ollin ollessa kotona. Oon myös ilmottanu, että voisin ottaa pitempiä sijaisuuksia syyskuusta alkaen, kun ollaan haettu Siirille hoitopaikkaa syksylle. Kää-ääk. Välillä oikeen ahistaa ajatella töitä, koska pelottaa miten se uusi arki lähtee rullaamaan ja miten kaiken saa soviteltua yhteen. Etenkin tälleen perfektionistina kun haluaisi revetä joka paikkaan ja riittää kaikille. Myös oma osaaminen huolettaa, koska en oo kerenny kerätä oikeen mitään työkokemusta opiskeluajalta, ja tuntuu etten enää muista mitään teoriaa opinnoista. Mutta töihin lähtöä motivoi ajatus siitä, että sitten jossain vaiheessa voisi paremman taloudellisen tilanteen turvin jäädä hyvillä mielin taas äitiyslomalle... :P Ja töihin menemisen kynnys ei ehkä enää sen jälkeen olisi niin suuri.

Ainiin. Tässä on kerennyt tapahtua vielä yksi iso asia. Minä nimittäin pitkän harkinnan ja suunnittelun jälkeen kosin Ollia 3. vuosipäivänä 25.5. ihan rennosti täällä kotona ja se myöntyi, joten ollaan nyt sitten kihloissa ja sormukset kimaltelee vasemmissa nimettömissä sen merkiksi <3