Yhtä juhlaa

Nyt ollaan taas päästy takaisin arkeen viime viikon juhlallisuuksista! Torstaina Siiri täytti 9kk, perjantaina oli mun 24v -synttärit ja eilen tietenkin äitienpäivä, mulle ensimmäinen laatuaan.

Siiri on nyt siis ollut täällä mahan ulkopuolella pitempään ku sen sisässä! Vitsit miten hurjaa. Toisaalta raskausajasta ei kuitenkaan vielä tuon kauempaa oo, mutta välillä tuntuu että siitä on ikuisuus. En oo enää moniin kuukausiin esimerkiksi muistanut, miltä vauvat potkut masussa tuntuikaan. Nyt se vauva puskee kolmatta hammastaan, kävelee tukea vasten ja konttaa kauheeta kyytiä joka paikkaan.

Synttäreinä appiukko tuli päivällä käymään ja toi kukkia tullessaan. Meinasin jo vähän vetää herneen nenään, kun mies tuli töistä eikä sillä ollut mulle mitään lahjaa, ei ees niitä kukkia. Sitten sen puhelin yhtäkkiä soi, ja puhelun loputtua se sano että lapsenvahti tulee kohta ja meijän pitää lähtee. Arvelin, että varmaankin tarkottaa anoppia ja lähetään jonnekin ravintolaan kahestaan. Mies vei mut yhteen mun mittakaavalla tosi hienoon ravintolaan syömään viiden ruokalajin maistelumenun viineineen, vitsit oli kyllä ihana yllätys ja niin hyvää ruokaa! :)  

Peuratartar ja simpukkavaahtoa

Eilinen äitienpäiväkin sujui mukavasti pääasiassa kotosalla. Aamulla sain Nutellalla ja hedelmillä päällystettyjä vohveleita kahvin kanssa sänkyyn. Siirin päikkäreitten jälkeen käytiin anoppilassa kahvilla ja annettiin lahjukset, ja Siiri sai vähän leikkiä serkkupoikien kanssa. Iltapäivällä kävin yksin juoksemassa, syötiin hodareita ja illalla tytön nukahdettua kateltiin tavalliseen tapaan telkkua. Oispa kiva jos vuoden päästä Siirikin osaisi jo vähän piirtää mulle jotain lahjaksi :) Laitan lopuksi ekan kuvan meistä, joka on otettu Siirin ollessa 16h ikäinen. Ollaan me jo 8h tuossa vaiheessa keretty kunnolla tutustulla, mutta mies tuli vasta tuolloin iltapäivällä takaisin sairaalaan nukuttuaan rankan yön jälkeen pitkään, ja kuva on siis sen ottama. Niin ihana ja rakas pieni kirppu, kiitos että teit musta äidin! <3

Throwback time!

Aattelin huvikseni tehä tämmösen listauksen odotusaikaa muistellen, että povattiinko meille enemmän tyttöä vai poikaa näiden uskomusten perusteella. Vasemmalla puolella tyttöä koskevat väittämät ja oikealla poikaa. Oon lihavoinut ne, jotka täsmäsi omalla kohdalla :)

Vatsa on ylhäällä ja muistuttaa vesimelonia / Vatsa on alhaalla ja muistuttaa koripalloa

Linea negra jää napasi alapuolelle / Linea negra jatkuu navan yli

Vauvan syke yli 140 lyöntiä minuutissa / Syke alle 140 lyöntiä

Hiukset rasvoittuvat ja ovat elottomat / Hiukset ovat paksut ja kiiltävät

Painoa kertyy joka puolelle kehoa / Painoa kertyy lähinnä vatsaan

Himo makeaan, kuten karkkeihin / Himo suolaiseen, kuten sipseihin

Hiukseen sidottu sormus liikkuu heilurimaisesti vatsan päällä roikottaessa / Sormus tekee pyörivää liikettä

Ankara raskauspahoinvointi / Ei pahoinvointia juuri ollenkaan

Kasvojen iho on rasvainen, näppyinen ja kalpea / Kasvot hehkuvat ja näyttävät hyvinvoivilta

Äidin vahva tunne tytöstä / Poikaolo

Tulos: tyttö 5/10, poika 5/10

Haha, olipas hauska! Näitten perusteella oli siis ihan fifty-fifty mahdollisuudet kumpaankin. Ainiin, tulipas näiden lisäksi mieleen vielä kiinalainen syntymäkalenteri, sen mukaan meille nimittäin ennustettiin tyttöä eli se kallistaa vaakakupin niukasti tytön eduksi. Jos (ja toivottavasti kun) oon vielä joskus uudelleen raskaana, niin on hauska taas palata tähän listaan ja vertailla sen hetkisiä merkkejä... Olisihan se kiva saada vielä joskus poikakin tätä meijän porukkaa täydentämään ;)

Mitä kuuluu kasikuiselle?

Huhhuh, kyllä on päivät (ja yöt) muuttuneet paljon se  jälkeen kun 7kk tuli täyteen! Oppi nimittäin pian ryömimään jo hurjaa vauhtia, joten joutu ihan tosissaan kulkemaan perässä eikä voinut tuudittautua siihen, että kyllä se siinä lelukasan vieressä viihtyy. Pian alkoi reenaanaan konttausta, mutta vasta ehkä viikko sitten konttasi ekaa kertaa kunnolla. Tosin ei oo sitä sen jälkeen kun kerran kontannut pienen matkan, vaikka nytkyy siinä asennossa vähän väliä. Noin 7,5kk alko nousta meitä vasten ahkeraan seisomaan ja sitten jo piakkoin kaikkea muutakin vasten. 8kk tultua täyteen on kehittynyt nopeasti seisomaan nousussa entisestään, seisoo tukea vasten jämäkämmin ja on alkanut myös kävelemään tukea vasten, esim sohvapöytää ja sohvaa. Painoilla ja ruuvien kiristämisellä tuunatun taaperokärrin kanssakin jo vähän kävellyt. Saa kyllä olla koko ajan vahtimassa kun omatoimisessa laskeutumisessa on vielä paljon reenattavaa, mutta siltikään pieniltä kolauksilta ei olla vältytty. Oon tosissani alkanut harkitsemaan konttauskypärän hankkimista :D Typy kun olisi vaan päästämässä molemmat kädet rti ja kurottelee turhan pitkälle. Istumaankin pääsee jo ite. Hurja harppaus siis menty eteenpäin motoristen taitojen osalta.

Pari päivää ennen 8kk täyttymistä huomasin kummankin alaetuhampaan puhjenneen, eli vihdoin Siirilläkin  sanoa olevan hampaita! Hampaat on jonkin verran vaivanneet, lähinnä iltakiukuttelun lomassa ja öisin. Ainakin niin luulen, mutta päivisin on ollut kyllä enimmäkseen oma pirtsakka itsensä. Hampaiden pesu on siis tullut osaksi aamu- ja iltarutiineja. Onneksi kuolaaminen ei oo mitenkään merkittävästi lisääntynyt, toki se nyt valuu herkemmin kun kielellä pitää tunnustella mitä suuhun on ilmestynyt. Puuro ja jopa soseet on alkaneet upota muutamaa lusikallista enemmän, joten ollaan siirrytty enemmän sekaruokailuun pelkkien sormiruokien sijaan. Osin siitä syystä tein yhden melko radikaalin ratkaisun, kun aloin olla täynnä levottomia öitä ja ailti klo 5:een aikaistuneita herätyksiä. Päätin lopettaa yöimetykset. Alkuun ekalla herätyksellä valvottiin tuntikin ennenkuin tyttö luovutti ja nukahti ilman maitoo. Tosi äkkiä päästiin kuitenkin siihen, että S herää joko kerran alkuyöstä tai joskus klo 4 aikoihin, välillä sekä että jolloin ekalla kerralla ei siis saa tissiä. Välillä oon kuitenkin antanut jos päivällä on syönyt kiinteitä huonommin. Eli aika lempeä taktiikka loppujen lopuksi, mutta on auttanut kuitenkin paljon! Omaan sänkyyn nukahtaa iltaisin suht helpolla. Jospa pikkuhiljaa pääsen yösyötöistä kokonaan eroon. 8kk neuvolassa mitat oli 8055g, 69,5cm ja py 42,3cm. Niin on jo ison tytön elkeet että hui! 

Se liikkuu!

Siiri on nyt reilun viikon verran ryöminyt! Oppi siis vihdoinkin sen samana päivänä kun tuli 7kk ikää täyteen :) Vauhtikin on jo melkoinen, kunhan tarpeeksi kiinnostava houkutin on näköpiirissä, eli enimmäkseen ne on Ransun kupit, luut ja lelut, äitin kännykkä tai tabletti tai lattialta löytyvät pikkuroskat. Pitäisi käydä ostamassa pistorasioihin tulpat ennenkuin neiti äkkää mennä niitä tutkimaan. Tuli aikamoinen tunnemyrsky kun se ekan kerran pääsi etenemään, koska oltiin jo jonkun aikaa odoteltu milloin siinä onnistuu. Toisaalta olin innoissani ja iloinen toisen puolesta (etenkin kun miten tyyppi ite oli siitä silminnähden mielissään), toisaalta melkeen säikähdin kun tajusin, että taas ollaan yhtä etappia kauempana pikkuvauva-ajoista. Voi haikeus! Mutta kyllä mie (jos en oo ennen mietä kirjottanut niin selvennyksenä: Näin puhun siis normaalisti :D) enemmän nautin kun Siirin kanssa voi koko ajan touhuta enemmän ja se on selvästi "tässä maailmassa", ja alkaa ymmärtää ja olla vastavuoroinen. 

Neuvolaa ei siis oo kun vasta 8kk lääkärineuvola seuraavaksi. Ois kyllä ollut kiva tietää tän hetkiset mitat, mutta täytyy vielä melkeen kuukausi ootella niitä. Välillä vähän jännittää kasvaako tyttö tarpeeksi, kun kiinteitä menee vielä niin pieniä määriä ja päivisin se ei välillä malttaisi millään imeä, joten tarjoankin tissiä yhä kuudesta kahdeksaan kertaa päivässä. Kompensoi sitten yöllä ja vaatii tissiä kolmen tunnin välein... Onhan sitä nyt päivällä ihan liikaa kaikkea muutakin tekemistä ;) 

Eilen oli toisiksi viimeinen vauvauinti ja siellä oli kuvaaja ottamassa vauvoista vapaaehtoisia sukelluskuvia. Meijän kuvat ei harmiksi näyttäneet oikeen onnistuvan, ainakin kun kameran näytöltä vilkaistiin pikaisesti. Pitää kattoa miltä ne näyttää sitten tietokoneella editoituna, kun saadaan viimeistään kolmen viikon päästä ne linkkinä sähköpostiin. En viitsi maksaa huonoista kuvista. Hurja miten äkkiä tuokin kurssi on hujahtanut, vastahan se tammikuussa alkoi!

Neiti 7kk!

Kuten kuvasta näkyy meillä on opittu istumaan melko hyvin, ei siis ite vielä nouse istumaan (paitsi konttausasennosta yrittää istua) eikä ihan kympillä pysy ilman tukea, joten ei uskalla jättää lattialle istuksimaan ilman että on ite vieressä valmiina ottamaan koppia. Konttausasentoa alkoi mallaamaan pari päivää ryömimään oppimisen jälkeen, nyt välillä uskaltaa nostaa jo kädetkin suoraksi, kyynerpäät irti lattiasta (toisin kuin kuvassa) ja nytkyy siinä hetken ennen mahalleen sukeltamista :D Voi mun pieni! Saa nähdä millon se lähtee konttaamaan, vaikka varmaan tätäkin nyt ensin tovi reenataan :)

Nyt ollaan muuten lopullisesti jätetty perhepedissä nukkuminen, koska mun selkä sanoo ittensä kohta irti ja Siirikin nukkuu paljon levottomammin meijän välissä... Tietenkin tiheään tissiä vaatien. Mutta mikään helppo juttu tuo omaan sänkyyn ja huoneeseen siirtyminen ei oo, on nimittäin neidillä "hieman" tuota luonnetta :D Aika monta kertaa on saanu tähän asti siellä rampata tutittamassa, rauhottelemassa ja imettämässä, tosin yritän sitä siis lykätä mahdollisimman pitkään. Luulen, että Siirillä on enemmänkin kyse lohtusyömisestä kun oikeasta nälästä. Aamulla toki haen sen meijän väliin syömään ja touhuamaan, mikä onkin kyllä päivän paras hetki :) Siiri on aina herätessään niin aurinkoinen, että täytyy olla tosi surkea yö ettei siitä piristyisi!

Olen muutakin kuin äiti

Kaikki postaukset synnytyksen jälkeen on käsitelleet enemmän tai vähemmän vauvaa. Nyt aattelin suoda edes yhden vain itsestani itsekkäine ajatuksineen. 

Postauksen otsikko tuppaa usein arjessa unohtumaan. Oon niin keskittynyt vaan Siiriin, että oma itse jää taka-alalle. Ja niin sen kai kuuluukin mennä, mutta äitien olisi hyvä panostaa enemmän itseensä ja omaan hyvinvointiinsa, sillä se luo pohjan kaikelle muulle. Helpommin sanottu kuin tehty. Nyt näin puolen vuoden äitiyden jälkeen oon kuitenkin alkanut huomata että se Salla, joka pikkuhiljaa tukahtui kasvavan raskausmasun alla ja painui vielä entistä syvemmälle unholaan pienen vauvan tuhistessa rinnalla, on nyt kevään kynnyksellä alkanut kaivautumaan pois piilostaan. Olo alkaa olla normaali, henkisesti ja fyysisesti. Voi kuinka nautinkaan kevätauringossa juoksemisesta, kun huomaan miten askel kevenee lenkki lenkiltä. Minnekkään ei kolota, ei tarvitse pelätä kaatuvansa masua suojellen, sektiohaava ei kiristä ja rinnat pysyy kivasti aisoissa uusilla (entisiä isommilla) urheiluliiveillä. Oon päässyt välillä myös salille reenaamaan painoilla. Vuosi sitten sain vain haaveilla tästä kaikesta kovottelevan vatsan takia.

Raskausläskit on alkaneet sulamaan, kun oon jaksanut kiinnittää huomiota ruokavalioon ja järjestänyt aikaa liikunnalle. Peiliin katsominen ei enää aiheuta niin pahasti kuvotusta ja häpeää. Kyllähän tuo maha roikkuu ja hyllyy yhä (ja moni muukin paikka :D), mutta pikkuhiljaa edetään kohti kiinteämpää vartaloa ja parempaa fyysistä kuntoa. Haaveilen uusista vaatteista, jotka ovat muutakin kuin löysiä housuja tai mahan piilottavia telttapaitoja. Tai sellaisia, joissa ei tarvitse pystyä imettämään. Haaveilen tavallisista rintsikoista. Olisi ihana jaksaa meikata vähän useammin ja laittaa tukka muuten kuin ponnarille. Ihan vaikka pitää niitä auki ilman, että joku on repimässä niistä tai tunkemassa niitä suuhunsa.

On ihanaa saada yhä useammin omaa aikaa. Kun voi jutella aikuisten ihmisten kanssa muustakin kuin siitä, paljonko kiinteitä vauva syö tai kuinka monessa pätkässä nukuttiin edellisenä yönä. Käyttää puheessaan muitakin pronomineja kuin me tai te. Menojalkakin vipattaisi ja odotan jo innolla kevään terassikelejä, jotta pääsen juomaan kylmän Happy Joen auringon lämmittäessä ihanasti.

Tietenkin vauva-arkikin on ihanaa ja en todellakaan haluaisi enää palata aikaan ennen Siiriä. Välillä iskee myös pieni vauvakaipuu, kun tajuaa ettei meillä oo enää pikkuvauvaa. Sitten yritän muistutella itelleni, mitä kaikkea hauskaa voi tehdä ja miten elämä on niin paljon helpompaa kun ei oo raskaana, ja miten sitä sitten taas sulkeutuisikaan siihen vauvakuplaan... Puhumattakaan miten parisuhde jäisi taas taka-alalle, kun ollaan juuri saatu sitä elvytettyä. Joten torstaina mulle laitetaan kuparikierukka. Vaikutustehohan kestäisi viisi vuotta, mutta otan sen varmasti ennen sitä pois. Se, kuinka kauan sitä lopulta tulee pidettyä jää nähtäväksi. Riippuuhan se toki siitäkin, miten mun kroppa siihen reagoi. Että ihan heti ei oo vauvauutisia täältä suunnalta luvassa, ellei sitten kohtalo päätä toisin. Toki se yllätys otettaisiin ensijärkytyksen jälkeen ilolla vastaan :)

Puolivuotias!

Siirille tuli jo tuossa hyvä tovi sitten puoli vuotta täyteen, ihan uskomatonta miten nopeesti mun vauva kasvaa! Nyyh!

Ei oo meillä enää pikkuvauvaa. Puolivuotisneuvolassa mitat oli 7350g (s. 3080g) & 65cm (s. 59cm) joten hyvin neiti pulskistuu, vaikka pituus vähän jätättää. Istuu syöttötuolissa ja opettelee soseiden lomassa sormiruokailua, vaunujen koppa vaihdettu ratasosaan, pinnasängyn pohja laskettu, tuteissa siirrytty isompiin, vaippakoko muuttuu taas pian, sitterissä on enää harvakseltaan ja vaipat helpompi vaihtaa sängyssä tai lattialla. Ryömimistä ja konttaamista sentään vielä ootellaan, mutta kovasti tykkäisi jo seisoskella tuettuna. Ilman tukea istuu jo pieniä hetkiä.

Missä on mun pieni ryppysorminen rimpulani, jolla ei ollut reisimakkaroista tietoakaan? Se, joka söi tissiä rauhassa lähes tuntitolkulla putkeen venkoilematta tai venyttämättä noita lärpsyköitä entisestään? Hän, joka tuhisi pienessä unipesässä meijän välissä, eikä herättänyt repimällä hiuksista tai potkimalla kylkiluihin?

Toisaalta tuo hersyvä hymykuoppainen nauru, kaikkea tutkivat kädet ja hereilläoloajan taukoamatta viuhtovat jalat saa mut oottamaan innolla, mitä kaikkea uutta ja hienoo onkin vielä eessä! Just tuon tyypin äitinä oleminen on rankinta, mutta kuitenkin parasta tässä elämässä ♡

Vauvauinti ja 5kk neuvola

Sunnuntaina oli Siirin eka vauvauinti ja se meni aivan loistavasti! Melkeen liiankin hyvin eli vähän jänskättää miten tän viikon reissu sujuu :D Oltiin ihan kahdestaan liikenteessä, koska Ollilla oli aamuvuoro eikä ollut saanut vuoroa vaihdettua yrityksistä huolimatta. Harmitti kyllä, mutta onneksi nyt se aloitti sopivasti uudessa työpaikassa ja tekee nykyisin vain päivätyötä arkisin. Mutta itse uintiin! Oli tosi vaikeeta suunnitella mihin aikaan pitäisi herätä, syödä ja lähteä että tyttö jaksaisi hyväntuulisena, joten syötin sen tunti ennen kuin piti olla altaassa, neuvojen mukaan. Pukuhuoneessa riisuin ensin itseni ja kaivelin kaikki pesuhuoneeseen lähtevät kamat valmiiksi ennenkuin vaihdoin Siirille uikkarin. Kaukalon olin suojannut sellaisella kosteussuojalla. Seuraavalla kerralla taidan kyllä laittaa Siirin vaippasilteen siihen ja pukea uikkarin vasta pukkarissa, koska pissithän lirahti heti kun vaippaa ei ollut. Uinnissa käytiin kolme ihan perusotetta läpi, leikittiin pari laululeikkiä joissa vauvoja nosteltiin ja heiluteltiin vedessä ja lopuksi tehtiin vauvapiiri, jotta pikkuiset sai koskea ja ihmetellä toisiaan ihan lähekkäin. Siiri tykkäsi tosi paljon, hihkui, hymyili ja räpiköi käsillä ja jaloilla :) Kaksi vauvakaveria on samassa uintiryhmässä, eli silleenkin oli mukavaa kun oli tuttuja. Oli yllättävän raskasta kannatella vauvaa se puoli tuntia ja sen kyllä tuntee yhä käsissä, mutta Siirin ilon näkeminen sai mutkin tuntemaan itteni niin onnelliseksi ja kiitolliseksi tuosta pienestä rakkaasta <3  Pesuhuoneessa huuhdeltiin kloorivesi hyvin pois ja mentiin saunaan lämmittelemään ja syöpöttelemään. Siiri oli selvästi raukea pukuhuoneessa, mutta väsyitkuilta säästyttiin ja uni tuli heti autossa. Ootan jo innolla tulevaa uintia, etenkin kun Ollikin pääsee mukaan!

Pikku uimaria jännittää!

Maanantaina oli sitten 5kk neuvola rokotteineen. Suluissa olevat mitat on kuukauden takaa ja tuoreet: 6670g (5830g), 63,5 cm (62cm) ja py 40cm (39,5cm). Painoa oli siis tullut hurjat 830g! Se nousi siis miinukselta keskikäyrälle, muut mitat menee edelleen -1. Rokotteet otettiin kaikki aivan kuten tähänki  asti ja tästä eteenkin päin, vaikka itkuhan siitä tuli. Onneksi tyttö leppyi äkkiä ja kohta jo jutusteli kovasti terkkarille. Ajattelin, että nythän se varmaan nukkuu päikkärit oikeen hyvin, mutta eipäs nukkunutkaan. Sitten joskus viiden jälkeen (neuvola oli siis klo 10) alkoi ihan mieletön itku ja huuto, en muista että Siiri olisi koskaan itkenyt niin :/ Oikeen mikään ei meinannut auttaa, kunnes annettiin Pamolia kun tyttö tuntui myös lämpimälle, ja olihan sillä sitten ihan kuumettakin. Se onneksi vähän rauhoitti, mutta ilta oli itkuinen ja Siiri halusi olla paljon sylissä ja tissillä, luonnollisesti. Yöllä nukkui ihmeen hyvin 3-4h pätkissä, mutta annettiin puoliltaöin taas särkylääkettä, kun kuume oli noussut takaisin. Sai sitä vielä aamulla herättyään. Eilinen oli aika raskas, kun eihän se oikeen nukkunut eikä viihtynyt kuin sylissä. Yhdet löysät rotakakat tuli. Onneksi iltaa kohti neiti vähän piristyi, eikä lämpökään enää niin kohonnut. Annoin varuilta kuitenkin kerran särkylääkkeen, kun musta se tuntui vähän lämpimälle. Yö meni ihan ok, ja aamulla oli jo entinen hymyileväinen naama vieressä kun herättiin :) Otin sen siis viereen viiden aikaan, kun olin itse niin uninen että pelkäsin pudottavani sen lattialle. Toivottavasti pahimmat oireet olisi nyt selätetty, mutta ihmettelen kyllä miten nyt otti niin koville, kun 3kk samoista rokotteista ei tullut pientä kitinää kummenpaa... Toki rota laittoi silloinkin mahan sekaisin. Onneksi se oli nyt viimeinen laatuaan, ja seuraavat piikit tulee vasta 1v neuvolassa!

Neidin hiuslook