Huh, kaikki kunnossa! Lääkäri teki mun pyynnöstä sisätutkimuksen kun on noita kaikenlaisia inhottavia tuntemuksia ollut, mutta paikat on hyvin kiinni eikä merkkejä kypsymisestä ole. Painoa oli tullut maltillisesti, verenpaine hyvä ja sf-mitta 25cm, eli käyrällä mennään edelleen. Sydänäänet kuunteli myös ja kovasti neiti taas touhuili siellä ja sai siitä kehujakin :) Huomenna meen fysioterapeutille jos saisin vaikka tukivyön tuon selän avuksi, olisi ehkä helpompi touhuilla.
Etenkin kun touhuilla pitäis nyt tosissaankin jaksaa! Ostettiin siis perjantaina uusi isompi asunto :) Nyt sitten remppaillaan sitä, että saadaan sitä päivitettyä tähän päivään seitkytluvulta ja omaa silmääkin miellyttäväksi. Maltillisesti oon koittanut siellä auttaa, koska on kuitenkin semmonen tunne että haluan osallistua minkä kykenen. Siitä tulee vielä enemmän semmonen olo, että tää on meidän oma. Että tekemistä riittää! Oon myös neljä kertaa viikossa avustettavan kanssa, niin saa ees jonkinlaisia tuloja. Pienet valmistujaiset perheelle aijotaan myös pitää koulun juhlien jälkeen 31.5., joten tarjottaviakin pitäisi alkaa pikkuhiljaa suunnitella. Niistä nyt ei kuitenkaan tarvitse stressata sen kummemmin, kun läsnä tulee olemaan vaan läheisimmät ihmiset (eikä nekään siis toki kaikki). Sitten isommat valmistujaistuparit järjestetään, kunhan ollaan saatu uusi koti rempattua ja asetuttu sinne :)
En oo muuten tainnut vielä kirjoitella tänne, että ollaan luovuttu meijän saksanpaimenkoirasta muutama viikko sitten. Sille ei vaan ollut enää (eikä alunperinkään) tarpeeksi aikaa ja hermoja ja osaamista kouluttaa. Se teki meillä tosi paljon tuhoja ollessaan yksin vaikka mitä yritettiin. Ei olisi enää talous eikä parisuhdekaan sitä kestänyt, ja vaikeammaksi olisi vaan mennyt vauvan myötä... Kasvattaja otti sen onneksi ilmeisen hyvillä mielin takaisin itselleen, ainakin toistaiseksi. Siellä se on hyvä olla, paljon tilaa temmeltää, koirakavereita sekä osaava ja motivoitunut kouluttaja, joka on täydellä sydämelllä mukana. Olihan se luopuminen vaikea ratkaisu ja kova paikka etenkin miehelle, mutta näin on paras kaikkien kannalta, sekä meidän että koiran.
Että tämmöstä tänne rv 26+1!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti